365 päivää

Tänään valmistettiin talkooporukalle ruokaa leivarissa, haikea fiilis tuli

Alakerran lattian roilotusta, kiva iltaprojekti...

Viime yönä, tasan vuosi sitten kello neljä aamuyöllä seisoin pihallamme avojaloin ja vastailin häken virkailijan kysymyksiin. Tänään olen ollut päivän talolla lämmittämässä leivinuunia ja imuroimassa kuten perusaskareisiin normaalisti kuuluu, ja tullut sitten yöksi sijaisasunnollemme. Positiivista, että talolla viimein korjaustyöt etenee (varmaan ihan sattumalta lehtijuttujen ja Ylen haastattelun jälkeen alkoi tapahtumaan), mutta hommaa on edelleen valtavasti ennenkuin taas kotona asumme. Tänään urakoitiin lattialevyjä yläkertaan, kun päätimme päivittää vesikiertoiset patterit koko talon kattavaksi vesikiertoiseksi lattialämmitykseksi.



Tässä välissä täytyy kiittää kaikkia tsempeistä ja myötäelämisestä. Lehtijuttujen ja blogin julkaisun jälkeen olemme saaneet paljon tukea, harmitteluja, empatiaa ja apua. Mietin pitkään blogin aloittamista tapahtumistamme. Aloitusta lykkäsi se, että kotimme korjausasioiden pyörittely vei arkirumban lisäksi tolkuttomasti aikaa ja toisaalta suomalaisen luonteen mukaisesti tuntui pahalta "valittaa" julkisesti. Asian esille tuominen tuntui todellakin viimeiseltä keinolta, kun edes lakimiehen tekemään reklamaatioon ei saatu kunnollista vastausta. Ylen ja Lännen Median haastatteluihin suostuin tästä syystä.

Pari päivää blogin ja juttujen julkaisun jälkeen vakuutusyhtiön palvelupäällikkö soitti minulle. Hänelle juttumme ei ollut tuttu, mutta hän soitti tiedustellakseen voisiko auttaa jotenkin. Sanoinkin puhelimessa hänen olevan ensimmäinen kahdeksaan kuukauteen, joka heidän firmastaan noin kysyy. Siitä seuraavalla viikolla vahinkokorvaus-yhteyshenkilömme soitti tultuaan kesälomalta. Hänelle tärkeintä tuntui olevan saada jotain aikaiseksi. Hän ehdotteli villojen purkamista ja palaneiden kattotuolien vaihtamista äkkiä yläkerrasta, kunhan vaan jotain tapahtuisi. Tähän emme suostuneet, koska 

a) meillä ei edelleenkään ollut tarvittavaa korjaussuunnitelmaa ja rakennuslupaa kantavien rakenteiden korjaamiseksi ja

b) villojen poistaminen pari kuukautta ennen syyskelien iskemistä ilman tarkempaa suunnitelmaa tuntui todella typerältä. Emme halunneet, että talo jäisi ilman eristystä säiden armoille ties kuinka moneksi kuukaudeksi.

Tässä vaiheessa ilmoitimme, että seuraavat toimenpiteet tehdään oikein ja oikeassa järjestyksessä. Rakennuslupa ja korjaussuunnitelma tarvittiin, eikä vakuutusyhtiön palkkaaman konsultin pätevyys tähän riittänyt. Vakuutusyhtiö ehdotti hommaan konsultin kaveria, emme me toimintatavat tuntien hyväksyneet tätäkään, vaam ehdotimme pääsuunnittelijaksi samaa henkilöä, jonka olimme ilmoittaneet jo kevättalvella ja jonka rakennusvalvonta hyväksyisi. Saimme hommaan tämän pätevän suunnittelijan ja hän ryhtyikin heti hommiin. Korjaussuunnitelma oli viikossa valmis ja rakennuslupien hakuun hänellä meni muutama päivä. Näitä olimme odotelleet vakuutusyhtiön konsultin toimesta 9 kuukautta. Lassila&Tikanoja tuli toiveestamme tekemään purkutöitä, samalla kun rakennuslupa oli haettu, saatiin esimerkiksi palaneita runkorakenteita korvattua uusilla. Lassila&Tikanoja hoiti homman todella mallikkaasti, lähes viikottain pidettiin palaveri heidän ja pääsuunnittelijan kanssa, jossa katsottiin töiden etenemistä, ilmi tulleita uusia vauriokohtia (näitä tosiaan löytyi edelleen viikottain ja viimeisimmät nokivahinkojäljet löydettiin viime viikolla viimeisestä ehjästä sisäseinästä) ja sovittiin seuraavan viikon saneerauskohdat pääsuunnittelijan suunnitelman mukaisesti. Tämä oli ensimmäisiä hetkiä palon jälkeen, kun meistä tuntui, että nyt se taakka on otettu meiltä pois, mikä ei meille olisi pitänyt kuuluakaan, koska olimme ottaneet vakuutukset sitä varten.

Viime viikolla löytyi vielä nokivesivalumaa seinän sisältä.

 Työskentely tuntui välillä turhauttavalta nypertelyltä ja käsitimme, että se johtui siitä, että pääsuunnittelija joutui vakuutusyhtiön sanelemana tekemään purkua "hipistelemällä" ja lupia kyselemällä. Pääsuunnittelijamme on ollut kultaakin kalliimpi tässä projektissa ja vienyt meiltä ison taakan lisäksi vakuutusyhtiön kanssa vääntämisen lähes minimiin. En tosin edes uskalla kuvitella millaista keskustelua pääsuunnittelija käy aika ajoin vakuutusyhtiön edustajien kanssa. 

Pääsuunnittelija sai korjaussuunnitelman pohjalta tehtyä kattavan työselosteen, jolla pääsimme kyselemään tarjouksia urakoitsijoilta. Erikseen tuli rakennusurakka, sähkö- ja lvi- työt. Näihin valikoitui kolme eri firmaa ja työt aloitettiin tarjouksen hyväksymistä seuraavalla viikolla. Nyt, ensimmäistä kertaa palon jälkeen, meillä on päivämäärä jolloin talomme tulisi olla valmis. Voi tosin olla, että tämä vähän heittää, mutta se ei todellakaan haittaa, koska tämä tietämättömyys on syönyt meitä todella paljon. Nyt me vihdoin tiedämme mitä pitää tehdä ja kuka tätä tekee, tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta tämä vahinkotapahtuma on opettanut, ettei se aina mene todellakaan kuten kuvittelisi. Korjaustyöt ovat käynnistyneet vauhdikkaasti. Korjausurakasta vastaa Sate-rakennus  Oy ja en voi muuta kuin kehua heidän työskentelyään. Keskusteluyhteys toimii moitteettomasti ja avoimesti ja meille kerrotaan koko ajan mitä tapahtuu ja missä vaiheessa mitäkin tulee tapahtumaan. Edes se ei ole tuottanut ongelmaa, että olemme pyörineet tekemässä lattiaurituksia tai muuttaneet jotain suunnitelmia lennosta, vaan he ovat suunnitelleet ja aikatauluttaneet omaa tekemistään tämän mukaisesti. Meidän kodissamme on oikeita ihmisiä töissä, sanan jokaisessa merkityksessä.

Pääsuunnittelijan lisäksi projektissa mukana edelleen pyörii vakuutusyhtiön aluksi palkkaama konsultti, joka meille silloin esiteltiin puolueettomana pääsuunnittelijana, joka tulee valvomaan projektia ja pitämään sen puolestamme kasassa. Tämä konsultin nykyinen rooli on ollut meille hieman epäselvä, koska hänellä ei minkäänlaista suunnitteluvastuuta tässä ole. Ilmeisesti asia on nyt niin, kuten alusta astikin, että konsultti on tarkkailemassa projektia vakuutusyhtiön miehenä ja heidän kannaltaan, ei suinkaan meidän puoltamme ajatellen. Vakuutusyhtiön edustaja mainitsi Ylen haastattelussa, että vakuutusyhtiö käyttää aina puolueettomia asiantuntijoita. Jos asiantuntija lompsii korjauskohteeseen ja esittelee itsensä vakuutusyhtiön mieheksi, niin jokin ristiriita tässä on, vai mitä?

Kylpyhuoneen ja saunan purkamisesta käytiin vääntöä loppuun asti. Vakuutusyhtiön konsultti kiisti ensimmäiset kosteusmittaukset, joiden mukaan kylpyhuoneen seinässä ikkunan yläpuolella oli vesitasku. Hän teetti 4 kuukautta palosta oman kosteusmittauksensa eri yrityksellä, jotta ensimmäinen kosteusmittaus voitaisiin hylätä. Tämän toisen 4 kk palon jälkeen tehdyn kosteusmittauksen yrityksen edustaja oli selkeästi jutuista päätellen konsultin vanhoja tuttuja. Kosteusmittauksessa käytettiin kevyempiä välineitä ja eri mittauspisteitä. Saunaan tehtiin lattiarajaan ikkunan alle seinään muutama mittausaukko, joista piikkimittarilla kosteusmittaaja totesi koko kylpyhuoneen olevan kuiva. Tällä raportila kiistettiin kylpyhuoneen ja saunan purkamisen tarve. 

Meidän pääsuunnittelijamme oli kuitenkin eri mieltä kylpyhuoneen ja saunan seinien tarkistuksen tarpeellisuudesta. Välipohjan purun yhteydessä oli ilmiselvää, että vesivalumajälkiä oli havaittavissa myös näiden tilojen seinärakenteissa (kylpyhuone ja sauna olivat suoraan palon alkuhuoneen alapuolella, josta myös patteriverkoston piiri vuosi vettä seinän väliin). Edelleen vakuutusyhtiön konsultti kiisti purkutarpeet ja ei suostunut kiviseinän purkuun (kylpyhuoneen ulkoseinää vasten oleva seinärakenne). Konsultti sanoi, että otetaan koepaloja saunan puolelta, tehdään paneeleihin aukkoja (ikkunan alapuolelle) ja katsotaan onko rakenteet sieltä kuivia. Kuulemma tämä riittäisi siihen, että rakenteet voitaisiin todentaa kuiviksi. En suostunut siihen, että testauksia tehtäisiin vain ikkunan alta, ikkunan koolaukset kun estävät aika hyvin alaspäin valuvaa vettä pääsemästä suoraan alas ikkunan kohdalta. Ensimmäinen villanäyte näytti olevan kuiva. Kun purkua jatkettiin, niin vastaan tulikin saunan puolelta kipsilevyä, joka oli edelleen käsintuntuvan märkä (palosta lähes 10 kuukautta). Lisäksi runkopuissa ja villassa näkyi vesivalumajälkiä ja nokivaurioita. Tässä vaiheessa oli selvä, että rakenteet tulisi avata kokonaan. Vesi oli seissyt seinän runkorakenteissa sekä ylä- että alaosissa niin, että valtaosa runkopuista meni uusiksi.

Saunan seinästä poistettua levyä. Reikä on vakuutusyhtiön konsultin tilaaman kosteusmittaajan tekemä, josta alakerta todettiin kuivaksi, reiän yläpuolella näkyy nokiveden tekemät vauriot.

Saunasta 10 kk palon jälkeen poistettua seinälevyä. Ei märkää vakuutusyhtiön mukaan.

Koemme olevamme tällä hetkellä hyvässä tilanteessa, koska meillä on projektissa mukana todella asiansa osaava pääsuunnittelija, sekä saneerausrakentamisessa todellisia ammattilaisia, jotka pitävät huolen siitä, että pääsemme muuttamaan takaisin laadukkaaseen kotiin. Siltikään ei voi olla välillä miettimättä miten rumasti asia olisi voinut päättyä, jos olisimme uskoneet vakuutusyhtiötä ja jättäneet korjausrakentamisen kokonaan "heidän huolekseen" ja tulleet vasta sitten kun talo olisi korjattu, kuten he aluksi sanoivat. Sen lisäksi, että taloon olisi jäänyt monta aikapommia, olisi se myös ollut hengenvaarallinen. Esimerkiksi yläkerran kantavia runkopuita oli ensimmäisen purkufirman toimesta kapselimaalattu, siis palaneita kohtia peitetty valkoisella maalilla. Nämä runkopuut olivatkin olleet märkiä ja kapselimaali oli estänyt puun kuivumisen. Lopputuloksena 10 kk palon jälkeen meillä oli kantavia rakenteita niin lahona, että puuta pystyi rapsuttelmaan sormella. Olisiko joku aamu kattotuolit tulleet alas meidän ja tyttären makuuhuoneessa?

Palanutta puuta on tietenkin näppärä korjata näin

Kuva kapselimaalatusta kantavasta rakenteesta yläkerrasta. Kattotuolit lepäsivät tuon kohdan päällä, jota maalin poishionnan jälkeen pystyi rapsuttelemaan sormella irti, hyvin oli lahonnut.

Kaiken tämän mylläkän keskellä olemme onneksi saaneet teiltä paljon kannustavia viestejä ja sanoja. Olen myös kuullut, että aika moni on ottanut selvää mistä vakuutusyhtiöstä kotivakuutuksemme on ja irtisanonut vakuutuksensa tai ainakin myyntitilanteessa kieltäytynyt ja kertonut viitteeksi meidän vahinkotapahtumamme. Tällä viikolla kuulin eräältä ystävältä, kuinka hänen tuttavalleen oli puhelimitse kaupattu kotivakuutusta tästä firmasta. Tämä tuttava oli kieltäytynyt ja sanonut, että on kuullut kuinka huonosti eräskin vahinkotapahtuma on hoidettu, mainitsematta meitä. Tähän myyjä oli tuumannut, että ai niin olet sieltä kotoisin. "Tarkoitat varmaan niitä Pakasia. Kyllä kuule meidän firma olis niille korjannut talon, mutta kun ne haluaa että niille rakennetaan kokonaan uusi ja sitä vakuutusyhtiön ei tarvi tehdä kerran korjatakin pystyy". 

Mitäpä luulette, montaako henkilötieto- ja yksityisyydensuojan lakia tämä myyjä tässä rikkoi? Minä en tiedä, mutta sen tiedän, että todellakaan ei vahinkotapahtumasta saa antaa tietoja ulkopuoliselle, eikä asiakkaiden nimiä mainita. Täytynee sen verran vielä tarkentaa, että tämä nimeltä mainitsematon vakuutusyhtiö on useasti kieltäytynyt kommentoimasta tapaustamme julkisesti, koska lain mukaan niin ei saa tehdä. Toisekseen me emme ole kertaakaan vaatineet uutta taloa vaan selkeää ja oikeanmukaista tietoa siitä miten laajoja talomme vauriot ovat ja onko talo vielä oikeasti korjattavissa. Ainahan talon voi korjata, vaikka laudan kerrallaan vaihtamalla, mutta kukin voi miettiä, että jos vakuutusyhtiön omistaisi, niin onko se järkevää vai ei. Minulle tämä seikka tällä hetkellä on yhdentekevä ja on sitä koko ajan ollutkin. Rahan haaskaus vaan tuntuu juurikin siltä mitä se on vaikka se ei omasta pussista suoraan menisikään. Jostainhan tämänkin vaurion moninkertaiseksi paisuneet vahinkosummat tulee yhtiön saada, vaikkakin tämä johtuisi täysin heidän toiminnastaan. Tietty jos vaikka 10 palovahinkoa sattuu päivittäin joista yksi on vakava ja näistä yli 300 korjaustapahtumasta saadaan vaikka 200  menemään kuten vakuutusyhtiö haluaa ne korjata, niin toki pääsevät vähemmällä ja asiakas kantaa riskin korjausten riittävyydestä tietämättään.


Olen miettinyt, että tällä kaikella on pakko olla jokin tarkoitus, tai ainakin itselleni henkisen jaksamisen kannalta on tärkeää saada ajatella, ettei kaikki tämä taistelu, unet vievä suunnittelu ja myöhäiset raksaillat ole olleet turhaa. Jännityksellä odotan ensimmäistä yötä kun taas kotiin pääsemme. Osaakohan kukaan meistä nukkua, miltä kaikki näyttää yön hämärässä, kuuluuko omituisia ääniä, tuntuuko koti kodilta kun kaikki on uutta ja vierasta? Moni on sanonut, että teillehän kävi hyvin kun saatte nyt käytännössä uuden talon. Totta, saamme melkein täysin uudistetun talon, mutta silti jos kaikki laitetaan vaakakuppiin, niin olemme menettäneet enemmän kuin mitä voimme edes mitata. Emme voi vielä edes tietää, kuinka esim nuorimmainen lapsistamme saattaa myöhemmin oireilla kaiken tämän tapahtuneen vuoksi. Tai miten vanhimman pojan traumaa saadaan purettua, kun kävi ilmi ettei hän muista ensimmäisestä puolesta vuodesta palon jälkeen juuri mitään. Tai miltä puolisosta tuntuu, kun tulipalon arvet ovat näkyvillä hänen kehossaan joka päivä ja ikuisesti. Ei auta kuin toivoa, että elämä helpottuu tai edes tasoittuu tämän jälkeen hetkeksi, jotta ehdimme ymmärtää mitä kaikkea meille on vuodessa tapahtunut ja miksi, ja saamme sitten jatkaa eteenpäin.

Missä ollaan nyt

Lupaan kirjoittaa tarkemmin tapahtumia auki tältä viimeiseltä puolelta vuodelta, mutta ajattelin tehdä vähän itsellekin helpotukseksi tiivistelmää tilanteesta.

Kotimme paloi asuinkelvottomaksi 14.11.2014 klo neljän aikaan aamuyöllä. Palo sai alkunsa yläkerrassa elokuvahuoneesta, tarkemmin palosyyntutkija jäljitti läppärin laturin virtajohdon muuntajan sisältä löysän liitoksen, joka pääsi sytyttämään palon.

Palo oli todella raju, parissa minuutissa täyden palamisen vaiheessa.

Savuvahingot talossa olivat 100%, vettä oli sammutusvesien lisäksi vuotanut rikkoontuneesta patteriverkoston putkesta palohuoneessa. Yläkerta tuhoutui täysin.

Meillä oli vakuutukset täydestä arvosta sekä talolle että irtaimistolle.

Vakuutusyhtiö hankki paikalle purkufirman sekä ulkopuolisen konsultin valvomaan ja suunnittelemaan korjaustöitä.

Meille lupailtiin ensin, että pääsemme muuttamaan takaisin kahden kuukauden päästä, sitten kolme, sitten puoli vuotta ja nyt mitään arviota ei enää ole.

Emme ole saaneet vahinkoon liittyen korjaussuunnitelmaa tänäkään päivänä. Vakuutusyhtiön palkkaaman konsultin pätevyys ei riitä toimimaan pääsuunnittelijana eikä täten tekemään korjaussuunnitelmaa. Vakuutusyhtiö haluaa edelleen pitää kiinni siitä, että konsultti tekee suunnitelman. Konsultti on meille kertomansa mukaan ilmoittanut jo talvella vakuutusyhtiölle, ettei hänellä riitä projektissa vaadittu pätevyys.

Olemme palkanneet itse kaksi eri asiantuntijaa tekemään raporttia vaadituista toimenpiteistä, ensin pari viikkoa palon jälkeen ja nyt kesäkuussa mikrobimittauksia vahinkojen laajuuden arvioimiseksi. Lisäksi olemme joutuneet käyttämään lakimiestä apuna vaatiessamme kirjallista selvitystä vakuutusyhtiöltä töiden viivästymiselle sekä korjaustöiden välittömälle jatkamiselle viivästyskorkojen uhalla. Saimme vain lakimiehen kautta suullisen vastauksen, että työ on valitettavasti viivästynyt ja konsultti painostetaan pian jatkamaan töitä tai voimme myös ottaa kertakorvauksen.

Olemme saaneet toukokuun lopussa konsultin tekemän korjausselosteen, ei suunnitelman. Tämä seloste on niin puutteellinen, ettemme tee sillä yhtään mitään. Tästä on laitettu huomautusta vakuutusyhtiölle, mutta emme ole saaneet mitään vastausta.

Kuivatuksia ei ole tehty tähän päivään mennessä, vaan vahingosta johtuvat vedet ovat kuivaneet talon rakenteisiin.

Emme edelleenkään tiedä talossa olevien sähkölaitteiden kohtalosta, tai kuinka talossa hajukuormassa ja noki-sekä vesivahinkoa kärsineet kiintokalusteet aiotaan korvata.

Joka kuukausi vahingosta alkaen meillä on 600-800 euroa ylimääräisiä kuluja vakuutusyhtiön kulukorvauksien lisäksi (vakuutusyhtiö korvaa vain 85% ylimääräisistä kuluista, esimerkiksi sijaisasuminen).

Talolla ei ole tapahtunut mitään joulukuun jälkeen.

Kuvia talosta ennen paloa.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Tammikuu, uusi vuosi. Ajattelimme, että nyt homma lähtee kunnolla käyntiin viimeinkin ja ennen kesää homma on selvä. Saimme vakuutusyhtiöltä kyselyiden jälkeen tiedon, että konsulti tulee käymään talolla ja antaa meille korjaussuunnitelman jota olimme jo kyselleet ja odottaneet vahinkopäivästä lähtien. Olimme innoissamme, että vihdoinkin tiedämme mitä talollemme tehdään ja mitä tulee tapahtumaan. Käynti talolla oli kuitenkin pettymys. Suunnitelma oli kuulemma konsultin päässä ja ”viittä vaille valmis”. 

Pesuhuoneesta purkufirma oli halkaissut ylimmäisiä laattoja kattoa purkaessaan, vakuutusyhtiön ratkaisuehdotus oli laskea kattoa noin 7cm, jotta halkeamat jäisivät piiloon. Pesuhuoneremonttia ei tehtäisi kosteusmittauksien tuloksista huolimatta. Lähtiessämme kysyimme vielä konsultilta, että pitäisikö meidän hakea rakennuslupia, johon vastaus oli, että ei näissä pienissä pintaremonteissa lupia tarvita. 

Huoli vaurioituneiden rakenteiden korjaamatta jättämisestä sekä tietynlainen voimattomuus sai  meidät ottamaan yhteyttä kaupungin rakennusvalvontaan. Sieltä saimme todella hyviä neuvoja, sekä rakennusvalvonta halusi tulla paikan päälle katsomaan palon jälkeisiä tuhoja ja tarvittavia toimenpiteitä 15.1.2015. Mukana talolle tuli myös ilmanlaadusta tietäviä rakennusvalvonnan työntekijöitä. Kiersimme taloa läpi ja puolen tunnin jälkeen totesimme, ettei talossa voi olla pidempään. Siellä oleva ilma kävi kurkkuun ja yskitti vielä talosta poistumisen jälkeenkin. Saimme vahvistuksen sille, että rakennusluvat todellakin tarvitaan ja lisäksi myös energiaparannuslaki tuo omat vaatimuksensa korjaustöihin.

Rakennusluvan tarpeellisuudesta ilmoitettiin vakuutusyhtiölle ja konsultille sähköpostitse. Samassa postissa kyselimme edelleen kuivatusten perään sekä esimerkiksi palotalossa koko ajan seisseiden sähkölaitteiden kohtalosta, saamatta vastausta. Ensimmäinen vakuutusyhtiön vastaus rakennuslupaan oli, että konsultti laittaa tarvittavat suunnitelmat menemään ja me haemme sitten itse rakennuslupaa. Vastasimme tähän heti, ettemme voi hakea lupaa ennenkuin tarvittavat toimenpiteet (korjaussuunnitelma) sekä eri osa-alueiden vastaavat urakoitsijat/valvojat on tiedossa.  Lisäksi samassa viestissä kysyimme vastauksia seuraaviin silloin (ja edelleen) auki oleviin kohtiin (lainaus sähköpostista):

"Omalta osaltamme kaipailemme edelleen vastauksia:

- Kuivuneet nokivesijäljet runkorakenteista

- Onko purkufirma laittanut korroosionesto-aineen sähkölaitteiden sisälle heti vahingon jälkeen?

-  Maalämpökoneen kompuran puolelle tullut satoja tunteja ylimääräistä vahingon jälkeen,tarkoittaen, että maalämpökoneen kompura huutaa nyt kokoajan täydellä teholla yrittäen lämmittää taloa ilman pattereita (tästä puhuttu keskiviikkona myös konsultin  kanssa). Kompuraa ei ole tarkoitettu jatkuvaan päälläoloon, ylikuumentumisen riski. Käyttövuodet vähenevät nyt hurhaa vauhtia, ennen paloa kompuralle tuli vuorokaudessa talviaikaankin vain muutamia tunteja vuorokaudessa.

- Sammutus- ja patteriverkostovesien (vuotanut noin neljä tuntia palopäivänä) vaurioiden korjaus. Kuivatuksia, joiden alussa puhuttiin alkavan viimeistään jouluna, ei ole tehty. Vedet ovat edelleen rakenteissa, eikä näitä ole poistettu tai kuivatettu (palohuoneen alla sijaitsevat tilat), viitaten mm. Lassila&Tikanojan raporttiin. Myös alakerran olohuoneen lattian vesivaurio, joka pääsi  kuivumaan sekä lattiavaluun, että ulkoseinän vierustaa alajuoksupuuta vasten.

-Tiiliseinän valumat takan yläpuolella olohuoneessa. Nokivesi imeytynyt tiilen huokoiseen rakenteeseen, eikä ole lähtenyt purkufirman yrityksistä huolimatta. 

- Yläkerran ikkunan nostosta ja lattialämmityspiirin vaihtamisesta patteriin palohuoneen osalta oli puhetta, tähän emme suostu ilman pakottavaa syytä, miksi ikkunaa tulisi nostaa/ pienentää.

Edelleen savuhajukuorma talossa on aika kova. Pestyjä tavaroita ja pintoja seisoo siellä nyt ja luultavasti hajut tarttuvat uudelleen. Lämmitetyssä kontissa pihalla on ummehtunut haju. Kontti on täynnä tavaraa.

Toivottavasti saamme homman liikenteeseen taas pian."

Kyseiseen viestiin tuli seuraavanlainen vastaus vakuutusyhtiöltä:

"Konsultti tekee korjaussuunnitelman koko vahingosta ja sen mukaan pyydetään tarjoukset korjauksista. Toinen vaihtoehto on että neuvottelemme kertakorvauksen teidän kanssanne ja hoidatte sitten korjaukset itse parhaimmaksi katsomallanne tavalla.

Rakennuslupa hakemus kestää nyt jonkin aikaa. Antoiko Rakennusvalvonta virasto teille kirjallisena määräyksen, että pitää hakea rakennuslupa korjauksille. Olisi hyvä että jostakin löytyisi vanhat rakennuslupa- asiakirjat. joko teiltä tai rakennuksen edelliseltä omistajalta jos niitä ei rakennusvirastosta löydy"

Tässä vaiheessa meille siis tarjottiin kertakorvaussummaa ensimmäisen kerran. Vastasin viestiin, että suostumme kertakorvaukseen jos se kattaa vanhan talon purun sekä uuden avaimet käteen- talopaketin kokonaisuudessaan. Yllättäen tähän ei vakuutusyhtiö suostunut, vaan vaati tuota rakennusluvan tarpeellisuutta kirjallisena rakennusvalvonnalta. Laitoin viestiä tästä rakennusvalvontaan ja sieltä tuli vastaus vakuutusyhtiölle sekä meille:

"MRKL:n 125§ mukaan: ” Muuta kuin edellä säädettyä rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin.”Käytännössä mm. kaikissa vuotovaurioiden, kosteus- ja homevaurioiden sekä palovaurioiden korjauksissa tuo ehto täyttyy, eli tällaiset korjaukset ovat luvanvaraisia.

Parin vuoden ajan on ollut voimassa myös korjausrakentamisen energiatehokkuutta säätelevä asetus (YM 4/13), joka pitää huomioida. Esimerkiksi tässä tapauksessa korjauksen on täytettävä em. asetuksen vaatimukset. Vaatimusten täyttämisen todentamiseen on useampia vaihtoehtoja, joiden valinnassa neuvotaan ja opastetaan tarvittaessa rakennusvalvonnassa. Kannattaa ottaa yhteyttä (esim. minuun) jo ennen lupahakemuksen jättämistä, jotta lupaprosessi etenisi mahdollisimman jouhevasti.

Tarvittaessa voidaan myös palaveerata vakuutusyhtiön porukan kanssa em. asioista ja siitä miten saataisiin käytännön prosessit pyörimään mahdollisimman sujuvasti kohteissa, joissa olette osallisina. Minkä tasoiseen korjaukseen muuten olette aiemmin hakeneet lupaa?

Ilmoittakaa, jos tarvitsette jotain tätä viestiä virallisempaa."

Erä ja pallo. Mutta toisella puolella oli vielä monta aikalisää käyttämättä...

Tutkitaan ja hutkitaan...ja tutkitaan lisää

Me halusimme varmistaa, että purkutöissä ja korjaustoimenpiteissä kaikki varmasti huomioidaan koska meille tuli sellainen olo, ettei vakuutusyhtiö tai konsultti aktiivisesti valvo mitä toimenpiteitä palopaikalla on tehty ja mitä pitäisi tehdä. Purkufirma vastasi tietenkin vain purkutöistä ja he purkivat näkyviä vaurioituneita materiaaleja sitä mukaa kun lupa tähän vakuutusyhtiöltä/konsultilta irtosi. 

Tilasimme itse vauriokartoituksen ja Rakennnuskonsultointi J.Järvenpää kävi suorittamassa tarkastuksen 29.11.2014. Raportissa lueteltiin seuraavat toimenpiteet:

•          Yläkerran kaikki lämmöneristeet uusittava
•         Runkorakenteet tarkastettava ja hiiltyneet/tummuneet puuosat vaihdettava
•          Yläkerran wc ehdottomasti purettava (suuret palovauriot)
•         Yläkerran ikkunat ja ovet uusittava
•         Savuhormin pinta jyrsittävä ja pinnoitettava uudelleen
•          Yläkerran lattiarakenteet purettava ja äänieristeet uusittava (Lattialämmitysputkistot vaurioituneet ja vuotaneet palon aikana ->uusittava)
•         Alakerran seinien kosteusvauriot tarkastettava perustuksiin asti. Erityistä huomiota kiinnitettävä olohuoneen, pesuhuoneen ja saunan ulkoseiniin (yläkerran puolelta kädellä tunnustelemalla seinä märkä saunan kohdalla)
•         Alakerran seinä- ja kattopinnat uusittava (Missä kosteus-/ nokivaurioita)
•          Alakerran lattian pintojen purku välittömästi ja kuivatus päälle. Kosteusmittaukset ennen uusien pintojen asentamista (tarkastushetkellä 29.11.2014 silmin havaittavaa vettä laminaatin alla ja päällä)
•         Ilmastointiputket sekä iv-kone ehdottomasti uusittava (ei pesuja)
•         Alakerran kiintokalusteet uusittava

Toimitimme raportin myös vakuutusyhtiölle, emme kuitenkaan saaneet raporttiin mitään kommenttia. Raportti oli mennyt tiedoksi myös purkufirmalle, he eivät olleet oikein tyytyväisiä siitä, että asiakkaat pyytävät ”arvioita keskeneräisiin purkutöihin”. Kuivatuksia ei aloitettu vieläkään.

Yläkerran pesuhuone sai purkuluvan vakuutusyhtiöltä ja sovimme vakuutusyhtiön ja konsultin kanssa, että yhteydenpitoa meidän suuntaan parannetaan, koska haluamme tietää mitä talollemme tehdään ja miksi. Kosteusmittauksen ajankohdasta oli käyty keskustelua jo aiemmin, vakuutusyhtiön toiveesta mittaukset tulisi tehdä piakkoin. Konsultin kanssa sovimme, että kun mittauksen ajankohta on tiedossa, niin hän ilmoittaa myös meille koska haluamme olla mukana kun mittaus tehdään.

Onneksi sattumalta satuimme olemaan paikalla juuri sinä aamupäivänä 11.12.2014 kun Lassila&Tikanojan kosteusvahinkoarviota tekemään tulleet työntekijät marssivat talollemme. Yhteyshenkilö kertoi, että konsultti oli heidät tilannut paikalle edellisenä päivänä ja että tarkoitus olisi  mitata huone mistä palo on saanut alkunsa sekä yksi keittön ulkoseinistä. Kävi melkoinen munkki, että satuimme olemaan paikalla ja pystyimme osoittamaan myös muut sellaiset kohdat, joissa tiesimme veden seisseen näkyvien vaurioiden perusteella. Sattumoisin näitä valuma- ja nokijälkiä oli purkufirman toimesta pesty pois juuri ennen mittauksia esimerkiksi pesuhuoneesta. Mittautimme palotilan alapuoliset huoneet sekä olohuoneen, jonne sammutusvedet olivat päässeet roiskumaan yläkerrasta. Konsultti ei itse tullut edes paikalle, joten kosteusmittaajien tarvitsemat tarkistusreiät, esimerkiksi saunaan, jäivät tekemättä. Purkutyön johtajalla ei tähän riittäneet valtudet, koska konsultti kuulemma tekee päätökset tämmöisissä asioissa.

Valumajälkiä kylpyhuoneessa, palohuoneen alapuolella

Ja yllättäen ennen kosteusmittausta oli valumat pesty pois sekä kattoa purettu.

Palohuone, sekä kohta mistä palo lähti ja patteriverkosto vuosi vettä.

Yläkerran hiiltyneitä kattovilloja ja rakenteita

Seinälevyä kylppäristä saunaan päin kuvattuna. Valumia.

Palaneita runkorakenteita on yritetty kapselimaalata, meidän kielloista huolimatta.

Mittaaja töissä.

Lassila&Tikanojan mittausporukka tuntui todella ammattitaitoiselta. He aloittivat kalibroimalla mittarit ja mittaukset aloitettiin yläkerrasta. Yläkerran lattialla oli muovimatto cyproc- levyn ja kovapuulattian välissä ja vesi oli päässyt muhimaan muovimaton alle. Mattoa siirtäessään mittamies kertoi, että niillä kosteuslukemilla kuukausi palon jälkeen lattiassa on jo mikrobikasvustoa. Muovimatto yläkerran lattiasta oli poistettu purkufirman toimesta, mutta konsultti kielsi purkuporukkaa purkamasta yläkerran lattiaa. Syy oli ilmeisesti siinä, että väliaikaisen lattian teko olisi kallista. Konsultti myös ääneen tuumaili remontin jatkon toteutusta, koska talven ja pakkasilmojen vuoksi työt olivat pattitilanteessa. Villoja ei voisi purkaa kerralla, koska talo jäähtyisi. Toisaalta villoja ei voinut vaihtaa osissakaan, koska haju ja mahdolliset haitalliset yhdisteet olisivat tarttuneet uusiin villoihin.

Joulu läheni hurjaa kyytiä ja kyselimme jälleen kuivatuksista. Mielestämme joulun pyhien ajat olisivat olleet lomineen mainio ajankohta kuivatuksille. Emme kuitenkaan saaneet vakuutusyhtiöstä tai konsultilta mitään vastausta. Välipäivinä purkutyön työnjohtaja soitti ja kertoi, että heidät oli pyydetty lopettamaan purkutyöt siltä erää. Hän myös ilmaisi, ettei oikein ymmärtänyt miksi purkutyöt jätetään kesken, sekä sanoi tulevansa mielellään näitä sitten myöhemmin jatkamaan. Lupasimme selvittää tarkemmin mistä tauko johtui. Konsultti ilmoitti, että hänen mielestään purkutyöt olivat nyt tässä ja uutta pintaa tekevä yritys hoitaisi sitten samalla purkutyöt loppuun. Sovimme palaavamme asiaan vuodenvaihteen jälkeen ja suunnittelimme pientä palaveria työn jatkumisen vaiheista.

Hommat käynnistyy

Elokuvahuoneen tuhoa.

Kävimme palopaikalla vakuutusyhtiön edustajien ja purkufirman edustajan kanssa. Tajusimme, että kaikki irtaimisto, lasten omaisuus ja muistomme olivat käytännössä menetetty. Ja kyllä, se on vain tavaraa ja kyllä, olemme onnellisia siitä, että olemme hengissä, mutta se tunne kun menettää kaiken ja kotinsa… silloin menettää muutakin kuin vain tavaraa. Jotenkin tuntui kohtuuttomalta juuri tämän tajutessamme, kun vakuutusyhtiön edustaja totesi pirteällä äänellä ”täällähän ei näytä ollenkaan niin pahalta”. Vahinkoraporttiin on kirjattu savuvaurioiden kattaneen 100% talosta ja me näimme täysin palaneen yläkerran sekä savu- noki- ja sammutusvesijälkiä ympäri taloa. Alakerrassa vakuutusyhtiön mielipide oli, että eihän täällä tarvitse edes purkaa mitään, pestään vain. Tähän purkufirman edustaja totesi, että kylläpä ne on kuitenkin auki käytettävä, kun ei ihmisillä ole sitä röntgenkatsetta. 

Liskot eivät valitettavasti yläaulassa selvinneet.

Makuuhuone palohuoneen vieressä.

Vanhemman tytön huone.

Nuoremman tytön huoneen kaaosta. Palomiehet edenneet sokkona ja tavara on saanut kyytiä.

Meitä ohjeistettiin, että saamme käyttää aikaa sen verran kun tarvitsemme paikalla olevan tavaran läpikäymiseen. Voisimme yrittää pelastaa meille tärkeitä tavaroita pois purkufirman tieltä, koska purkufirma pääsääntöisesti tulee heittämään kaiken palaneen roskiin. Seuraavan viikon käytimme puolison kanssa palopaikalla keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä (ilman mitään suojuksia) tavaraa läpi käyden, erotellen ja listaten. Purkuyritys tuli tekemään jo alustavia purkuja ja me listasimme yläkerran hävikkitavaraa ja yritimme löytää jotain pelastettavaa. Yläkerrasta saimme talteen pahvilaatikollisen verran papereita ja palaneita valokuvia. Muistoille löytyi hinta, pesetyksen ja entisöinnin kustannus. Aika monen tavaran kohdalla kuulimme ”ei kannata”.

Lapset menettivät kaiken omaisuutensa.

Purkufirman lisäksi kotimme korjaustöihin vakuutusyhtiö palkkasi ulkopuolisen konsultin, jonka tehtäväksi kerrottiin korjausrakentamisen valvonta sekä urakoista sopiminen. Purkuyritys raportoi tiiviisti purkutöiden etenemisestä sekä tälle konsultille sekä vakuutusyhtiölle. Meille tuli tunne, että jokainen työvaihe tuli hyväksyttää konsultilla, joka oli ikään kuin vakuutusyhtiön kirstunhaltija. Meille annettiin ensin ennuste, että purkutyöt ja korjaukset tulevat viemään 2-3 kuukautta. Purkutöiden osuuden sanottiin olevan 2 viikkoa, jonka jälkeen tehdään täyskuivatukset ja sitten korjaukset päälle. Kuulimme myös myöhemmin, että konsultti oli kysellyt alustavia tarjouksia kahden yläkerran makuuhuoneen pinnoista ja lopputalon pesusta. Tästä voinee päätellä, että alkuarviointi palon vaurioista on heittänyt todella pahasti. Purkutöiden edetessä purettavien rakenteiden määrä kasvoi koko ajan. 

Perhe ja repullinen omaisuutta etsii kotia tositarkoituksella

Lähdimme puolisoni kanssa sunnuntaina takaisin Kiiminkiin katsomaan parin tuttavamme tyhjillään olevia asuntoja. Ihanaa, että ihmiset tarjosivat apua meille kun epätoivo asunnon löytämisestä meinasi ottaa vallan.  Meillä kävikin lähes lottovoitto kaiken keskellä, kalustettu omakotitalo läheltä lasten koulua. Lapset tulivat isäni kyydillä perässä maanantai-iltana. Pojallamme ei ollut edes ensin omaa huonetta, tyhjensimme varastona toimineen huoneen hänelle. Huoneessa oli vain sänky kun poika sinne tuli. Hän katsoi onnellisena huonettaan ja kertoi kuinka tuohon tulee työpöytä ja tähän matto. Sitten hän asetteli ainoan sillä hetkellä omistamansa lelun, leikkipyssyn, keskelle huoneen lattiaa ja katsoi sitä ylpeänä. Itkuhan siinä itselle tuli. Ei meidän lasten olisi tarvinnut ikinä kokea sitä miltä tuntuu menettää lähes kaikki.

Tuli henkilökohtaisesti havaittua, että kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä. En voi edes sanoin kuvailla sitä kiitollisuuden määrää ja onnen tunnetta, mitä meille läheiset ja vähän vieraammat, jopa tuntemattomat ihmiset aiheuttivat tarjoamalla apuaan. Tämä näkymätön verkko otti kopin ja kannatteli kun me yritimme päästä taas jaloilleen. Kiitos siitä jokaiselle.

Kyseinen palon jälkeinen viikko meni juoksevia asioita hoidellessa. Yritimme taas saada arjesta kiinni, vaikka olo oli kaikkea muuta. Tuntui ja tuntuu edelleen kuin meidät olisi vain eräänä yöllä nakattu oman elämämme viereen ilmassa kelluvalle alustalle odottamaan jotain. Emme voi suunnitella mitään emmekä vaikuttaa oikeastaan mihinkään. Voimme vaan elää päivän kerrallaan pientä arjen ympyrää siinä kelluvalla alustalla.

Kuinka isoja laastareita tarvitaan?

Päivystykseen saavuttuamme odottelin lasten kanssa ensiavun käytävällä sängyissä tietoja puolisostani. Pian lääkäri tuli kertomaan, että kunhan vammat on saatu sidottua, puoliso tulee hetkeksi kansamme ennen osastolle siirtoa. Juuri sillä hetkellä leikkauksiin ei ollut tarvetta. 

Katselin sängyissä makaavia lapsiamme. Nuorimmaisella oli vain vaippa ja liian iso takaa avoin sairaalapaita sekä kuoman talvikengät. Vanhimmalla oli kesälenkkarit, toppahousut, alushousut ja huppari. Hän makasi sängyllä ja nyyhkytti valittaen pääkipua. Keskimmäinen tytär makasi omassa sängyssään päällään paita, housut ja sukat. Hän oli illalla nukahtanut sänkyynsä samoilla vaatteilla. Minun puhelimestani oli loppunut akku sen jälkeen kun olin soittanut äidilleni ambulanssista, että lähtisivät ajamaan Sotkamosta luoksemme. Puolisolla oli mukana vain työpuhelin, eikä siinä tietenkään ollut ylhäällä yhdenkään tutun tai sukulaisen numeroa. 

Ensiavun lääkäri pyysi minut huoneeseen, jossa oli linja auki palopäällikölle. Palopäällikkö kertoi, että tuli oli saatu sammutettua lähes jo kokonaan ja jälkivalvontatyöt aluillaan. Kello oli silloin noin seitsemän aamulla. Samalla sain kuulla, että kahdeksalta jälkisammuttajat lähtevät pois ja talo on siitä eteenpäin asukkaiden vastuulla. Palopäällikkö kysyi, että kuka tulee sitten paikalle. Mietin vaihtoehtoja, minun piti saada lapset jonnekin sisätiloihin, puolisoni jäisi osastolle ja vanhempani olivat tulossa Sotkamosta. Totesin, että varmaankin minä. Sain hoitajilta puhelimen laturia lainaan ja sain soitettua pikkuveljeni hakemaan meitä päivystyksestä. En nyt tarkkaan muista siltä aamulta kuka sopi mitäkin kenenkin kanssa, mutta kuvio meni niin, että pikkuveljeni haki minut ja lapset ja puolison pikkuveli oli käynyt hakemassa koiramme ja puolison pihalle nakkelemia vaatteita. Pikkuveljeni vei minut palopaikalle ja lähti lasten kanssa kaupunkiin pikkusiskoni asunnolle odottamaan vanhempiani. Vielä tuolloin palosyyntutkija oli talossamme keräämässä materiaaleja talteen. Huhuilin ovelta ja hän kysyi, että onko äitini tulossa myös. Totesin, että minä olen talon äiti. Kuulin, että välikatolta oli käyty sammuttamassa vielä yksi kytypalo. Tämän jälkeen jäin yksin talolle ja odottelin, että kello olisi sen verran, että voisin soittaa vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiöön. Olo oli jokseenkin epätodellinen. Mietin kaiken palaneen ja märän moskan, meidän entisen kotimme keskellä olisinko eniten hyödyksi jos pelastaisin pakasteet talteen.

Vakuutusyhtiöön soitettuani jäin odottamaan sieltä yhteydenottoa. Vahinkoyhteyshenkilö lupasi aloittaa väliaikaisen asunnon etsinnän välittömästi. Lähdin odottelemaan tietoa siskoni asunnolle, jossa äitini oli lastemme kanssa. Iltapäivä ja viikonloppu lähestyi, eikä tietoa siitä minne pääsisimme, ollut kuulunut. Pikkusiskoni yksiö oli tyhjillään koska hän oli vaihdossa Japanissa, mutta emme me sinne voineet ahtautua kolmen koiran ja kolmen lapsen kanssa. Vakuutusyhtiöstä tuli soitto, saisimme asunnon, kalustettu 30 neliön yksiö keskustasta lähes 30 kilometrin päässä lastemme koulusta. Totesin vain että hienoa, meillähän onkin 3 lasta, 3 koiraa, kissa ja kaksi hevosta, montako patjaa sieltä yksiöstä löytyykään. Toinen vaihtoehto oli kolmio Tuirasta, mutta sieltäkin lasten kulkeminen kouluun olisi ollut melkoisen hankalaa. Tällöin vakuutusyhtiöstä tuumattiin, että heille käy myös ne vaihtoehdot mitä löydämme. Mahtavaa, perjantaina iltapäivällä vaihtoehtoja onkin paljon. Menin käymään sairaalassa ja puolisoni halusi lähteä vastusteluista huolimatta pois osastolta. Lähdimme sitten koko perheen voimin Sotkamoon vanhempieni luo. Ensimmäinen yö palon jälkeen oli kamala. Päät sekaisin ja puolison vammat niin kipeät, että hän vain istui sängyn laidalla keinuen ja ynisten. Siteitä piti vaihtaa ja palovammoja suihkuttaa ja rasvata aamuin ja illoin. Sidetarvikkeita ja rasvaa kului…