365 päivää

Tänään valmistettiin talkooporukalle ruokaa leivarissa, haikea fiilis tuli

Alakerran lattian roilotusta, kiva iltaprojekti...

Viime yönä, tasan vuosi sitten kello neljä aamuyöllä seisoin pihallamme avojaloin ja vastailin häken virkailijan kysymyksiin. Tänään olen ollut päivän talolla lämmittämässä leivinuunia ja imuroimassa kuten perusaskareisiin normaalisti kuuluu, ja tullut sitten yöksi sijaisasunnollemme. Positiivista, että talolla viimein korjaustyöt etenee (varmaan ihan sattumalta lehtijuttujen ja Ylen haastattelun jälkeen alkoi tapahtumaan), mutta hommaa on edelleen valtavasti ennenkuin taas kotona asumme. Tänään urakoitiin lattialevyjä yläkertaan, kun päätimme päivittää vesikiertoiset patterit koko talon kattavaksi vesikiertoiseksi lattialämmitykseksi.



Tässä välissä täytyy kiittää kaikkia tsempeistä ja myötäelämisestä. Lehtijuttujen ja blogin julkaisun jälkeen olemme saaneet paljon tukea, harmitteluja, empatiaa ja apua. Mietin pitkään blogin aloittamista tapahtumistamme. Aloitusta lykkäsi se, että kotimme korjausasioiden pyörittely vei arkirumban lisäksi tolkuttomasti aikaa ja toisaalta suomalaisen luonteen mukaisesti tuntui pahalta "valittaa" julkisesti. Asian esille tuominen tuntui todellakin viimeiseltä keinolta, kun edes lakimiehen tekemään reklamaatioon ei saatu kunnollista vastausta. Ylen ja Lännen Median haastatteluihin suostuin tästä syystä.

Pari päivää blogin ja juttujen julkaisun jälkeen vakuutusyhtiön palvelupäällikkö soitti minulle. Hänelle juttumme ei ollut tuttu, mutta hän soitti tiedustellakseen voisiko auttaa jotenkin. Sanoinkin puhelimessa hänen olevan ensimmäinen kahdeksaan kuukauteen, joka heidän firmastaan noin kysyy. Siitä seuraavalla viikolla vahinkokorvaus-yhteyshenkilömme soitti tultuaan kesälomalta. Hänelle tärkeintä tuntui olevan saada jotain aikaiseksi. Hän ehdotteli villojen purkamista ja palaneiden kattotuolien vaihtamista äkkiä yläkerrasta, kunhan vaan jotain tapahtuisi. Tähän emme suostuneet, koska 

a) meillä ei edelleenkään ollut tarvittavaa korjaussuunnitelmaa ja rakennuslupaa kantavien rakenteiden korjaamiseksi ja

b) villojen poistaminen pari kuukautta ennen syyskelien iskemistä ilman tarkempaa suunnitelmaa tuntui todella typerältä. Emme halunneet, että talo jäisi ilman eristystä säiden armoille ties kuinka moneksi kuukaudeksi.

Tässä vaiheessa ilmoitimme, että seuraavat toimenpiteet tehdään oikein ja oikeassa järjestyksessä. Rakennuslupa ja korjaussuunnitelma tarvittiin, eikä vakuutusyhtiön palkkaaman konsultin pätevyys tähän riittänyt. Vakuutusyhtiö ehdotti hommaan konsultin kaveria, emme me toimintatavat tuntien hyväksyneet tätäkään, vaam ehdotimme pääsuunnittelijaksi samaa henkilöä, jonka olimme ilmoittaneet jo kevättalvella ja jonka rakennusvalvonta hyväksyisi. Saimme hommaan tämän pätevän suunnittelijan ja hän ryhtyikin heti hommiin. Korjaussuunnitelma oli viikossa valmis ja rakennuslupien hakuun hänellä meni muutama päivä. Näitä olimme odotelleet vakuutusyhtiön konsultin toimesta 9 kuukautta. Lassila&Tikanoja tuli toiveestamme tekemään purkutöitä, samalla kun rakennuslupa oli haettu, saatiin esimerkiksi palaneita runkorakenteita korvattua uusilla. Lassila&Tikanoja hoiti homman todella mallikkaasti, lähes viikottain pidettiin palaveri heidän ja pääsuunnittelijan kanssa, jossa katsottiin töiden etenemistä, ilmi tulleita uusia vauriokohtia (näitä tosiaan löytyi edelleen viikottain ja viimeisimmät nokivahinkojäljet löydettiin viime viikolla viimeisestä ehjästä sisäseinästä) ja sovittiin seuraavan viikon saneerauskohdat pääsuunnittelijan suunnitelman mukaisesti. Tämä oli ensimmäisiä hetkiä palon jälkeen, kun meistä tuntui, että nyt se taakka on otettu meiltä pois, mikä ei meille olisi pitänyt kuuluakaan, koska olimme ottaneet vakuutukset sitä varten.

Viime viikolla löytyi vielä nokivesivalumaa seinän sisältä.

 Työskentely tuntui välillä turhauttavalta nypertelyltä ja käsitimme, että se johtui siitä, että pääsuunnittelija joutui vakuutusyhtiön sanelemana tekemään purkua "hipistelemällä" ja lupia kyselemällä. Pääsuunnittelijamme on ollut kultaakin kalliimpi tässä projektissa ja vienyt meiltä ison taakan lisäksi vakuutusyhtiön kanssa vääntämisen lähes minimiin. En tosin edes uskalla kuvitella millaista keskustelua pääsuunnittelija käy aika ajoin vakuutusyhtiön edustajien kanssa. 

Pääsuunnittelija sai korjaussuunnitelman pohjalta tehtyä kattavan työselosteen, jolla pääsimme kyselemään tarjouksia urakoitsijoilta. Erikseen tuli rakennusurakka, sähkö- ja lvi- työt. Näihin valikoitui kolme eri firmaa ja työt aloitettiin tarjouksen hyväksymistä seuraavalla viikolla. Nyt, ensimmäistä kertaa palon jälkeen, meillä on päivämäärä jolloin talomme tulisi olla valmis. Voi tosin olla, että tämä vähän heittää, mutta se ei todellakaan haittaa, koska tämä tietämättömyys on syönyt meitä todella paljon. Nyt me vihdoin tiedämme mitä pitää tehdä ja kuka tätä tekee, tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta tämä vahinkotapahtuma on opettanut, ettei se aina mene todellakaan kuten kuvittelisi. Korjaustyöt ovat käynnistyneet vauhdikkaasti. Korjausurakasta vastaa Sate-rakennus  Oy ja en voi muuta kuin kehua heidän työskentelyään. Keskusteluyhteys toimii moitteettomasti ja avoimesti ja meille kerrotaan koko ajan mitä tapahtuu ja missä vaiheessa mitäkin tulee tapahtumaan. Edes se ei ole tuottanut ongelmaa, että olemme pyörineet tekemässä lattiaurituksia tai muuttaneet jotain suunnitelmia lennosta, vaan he ovat suunnitelleet ja aikatauluttaneet omaa tekemistään tämän mukaisesti. Meidän kodissamme on oikeita ihmisiä töissä, sanan jokaisessa merkityksessä.

Pääsuunnittelijan lisäksi projektissa mukana edelleen pyörii vakuutusyhtiön aluksi palkkaama konsultti, joka meille silloin esiteltiin puolueettomana pääsuunnittelijana, joka tulee valvomaan projektia ja pitämään sen puolestamme kasassa. Tämä konsultin nykyinen rooli on ollut meille hieman epäselvä, koska hänellä ei minkäänlaista suunnitteluvastuuta tässä ole. Ilmeisesti asia on nyt niin, kuten alusta astikin, että konsultti on tarkkailemassa projektia vakuutusyhtiön miehenä ja heidän kannaltaan, ei suinkaan meidän puoltamme ajatellen. Vakuutusyhtiön edustaja mainitsi Ylen haastattelussa, että vakuutusyhtiö käyttää aina puolueettomia asiantuntijoita. Jos asiantuntija lompsii korjauskohteeseen ja esittelee itsensä vakuutusyhtiön mieheksi, niin jokin ristiriita tässä on, vai mitä?

Kylpyhuoneen ja saunan purkamisesta käytiin vääntöä loppuun asti. Vakuutusyhtiön konsultti kiisti ensimmäiset kosteusmittaukset, joiden mukaan kylpyhuoneen seinässä ikkunan yläpuolella oli vesitasku. Hän teetti 4 kuukautta palosta oman kosteusmittauksensa eri yrityksellä, jotta ensimmäinen kosteusmittaus voitaisiin hylätä. Tämän toisen 4 kk palon jälkeen tehdyn kosteusmittauksen yrityksen edustaja oli selkeästi jutuista päätellen konsultin vanhoja tuttuja. Kosteusmittauksessa käytettiin kevyempiä välineitä ja eri mittauspisteitä. Saunaan tehtiin lattiarajaan ikkunan alle seinään muutama mittausaukko, joista piikkimittarilla kosteusmittaaja totesi koko kylpyhuoneen olevan kuiva. Tällä raportila kiistettiin kylpyhuoneen ja saunan purkamisen tarve. 

Meidän pääsuunnittelijamme oli kuitenkin eri mieltä kylpyhuoneen ja saunan seinien tarkistuksen tarpeellisuudesta. Välipohjan purun yhteydessä oli ilmiselvää, että vesivalumajälkiä oli havaittavissa myös näiden tilojen seinärakenteissa (kylpyhuone ja sauna olivat suoraan palon alkuhuoneen alapuolella, josta myös patteriverkoston piiri vuosi vettä seinän väliin). Edelleen vakuutusyhtiön konsultti kiisti purkutarpeet ja ei suostunut kiviseinän purkuun (kylpyhuoneen ulkoseinää vasten oleva seinärakenne). Konsultti sanoi, että otetaan koepaloja saunan puolelta, tehdään paneeleihin aukkoja (ikkunan alapuolelle) ja katsotaan onko rakenteet sieltä kuivia. Kuulemma tämä riittäisi siihen, että rakenteet voitaisiin todentaa kuiviksi. En suostunut siihen, että testauksia tehtäisiin vain ikkunan alta, ikkunan koolaukset kun estävät aika hyvin alaspäin valuvaa vettä pääsemästä suoraan alas ikkunan kohdalta. Ensimmäinen villanäyte näytti olevan kuiva. Kun purkua jatkettiin, niin vastaan tulikin saunan puolelta kipsilevyä, joka oli edelleen käsintuntuvan märkä (palosta lähes 10 kuukautta). Lisäksi runkopuissa ja villassa näkyi vesivalumajälkiä ja nokivaurioita. Tässä vaiheessa oli selvä, että rakenteet tulisi avata kokonaan. Vesi oli seissyt seinän runkorakenteissa sekä ylä- että alaosissa niin, että valtaosa runkopuista meni uusiksi.

Saunan seinästä poistettua levyä. Reikä on vakuutusyhtiön konsultin tilaaman kosteusmittaajan tekemä, josta alakerta todettiin kuivaksi, reiän yläpuolella näkyy nokiveden tekemät vauriot.

Saunasta 10 kk palon jälkeen poistettua seinälevyä. Ei märkää vakuutusyhtiön mukaan.

Koemme olevamme tällä hetkellä hyvässä tilanteessa, koska meillä on projektissa mukana todella asiansa osaava pääsuunnittelija, sekä saneerausrakentamisessa todellisia ammattilaisia, jotka pitävät huolen siitä, että pääsemme muuttamaan takaisin laadukkaaseen kotiin. Siltikään ei voi olla välillä miettimättä miten rumasti asia olisi voinut päättyä, jos olisimme uskoneet vakuutusyhtiötä ja jättäneet korjausrakentamisen kokonaan "heidän huolekseen" ja tulleet vasta sitten kun talo olisi korjattu, kuten he aluksi sanoivat. Sen lisäksi, että taloon olisi jäänyt monta aikapommia, olisi se myös ollut hengenvaarallinen. Esimerkiksi yläkerran kantavia runkopuita oli ensimmäisen purkufirman toimesta kapselimaalattu, siis palaneita kohtia peitetty valkoisella maalilla. Nämä runkopuut olivatkin olleet märkiä ja kapselimaali oli estänyt puun kuivumisen. Lopputuloksena 10 kk palon jälkeen meillä oli kantavia rakenteita niin lahona, että puuta pystyi rapsuttelmaan sormella. Olisiko joku aamu kattotuolit tulleet alas meidän ja tyttären makuuhuoneessa?

Palanutta puuta on tietenkin näppärä korjata näin

Kuva kapselimaalatusta kantavasta rakenteesta yläkerrasta. Kattotuolit lepäsivät tuon kohdan päällä, jota maalin poishionnan jälkeen pystyi rapsuttelemaan sormella irti, hyvin oli lahonnut.

Kaiken tämän mylläkän keskellä olemme onneksi saaneet teiltä paljon kannustavia viestejä ja sanoja. Olen myös kuullut, että aika moni on ottanut selvää mistä vakuutusyhtiöstä kotivakuutuksemme on ja irtisanonut vakuutuksensa tai ainakin myyntitilanteessa kieltäytynyt ja kertonut viitteeksi meidän vahinkotapahtumamme. Tällä viikolla kuulin eräältä ystävältä, kuinka hänen tuttavalleen oli puhelimitse kaupattu kotivakuutusta tästä firmasta. Tämä tuttava oli kieltäytynyt ja sanonut, että on kuullut kuinka huonosti eräskin vahinkotapahtuma on hoidettu, mainitsematta meitä. Tähän myyjä oli tuumannut, että ai niin olet sieltä kotoisin. "Tarkoitat varmaan niitä Pakasia. Kyllä kuule meidän firma olis niille korjannut talon, mutta kun ne haluaa että niille rakennetaan kokonaan uusi ja sitä vakuutusyhtiön ei tarvi tehdä kerran korjatakin pystyy". 

Mitäpä luulette, montaako henkilötieto- ja yksityisyydensuojan lakia tämä myyjä tässä rikkoi? Minä en tiedä, mutta sen tiedän, että todellakaan ei vahinkotapahtumasta saa antaa tietoja ulkopuoliselle, eikä asiakkaiden nimiä mainita. Täytynee sen verran vielä tarkentaa, että tämä nimeltä mainitsematon vakuutusyhtiö on useasti kieltäytynyt kommentoimasta tapaustamme julkisesti, koska lain mukaan niin ei saa tehdä. Toisekseen me emme ole kertaakaan vaatineet uutta taloa vaan selkeää ja oikeanmukaista tietoa siitä miten laajoja talomme vauriot ovat ja onko talo vielä oikeasti korjattavissa. Ainahan talon voi korjata, vaikka laudan kerrallaan vaihtamalla, mutta kukin voi miettiä, että jos vakuutusyhtiön omistaisi, niin onko se järkevää vai ei. Minulle tämä seikka tällä hetkellä on yhdentekevä ja on sitä koko ajan ollutkin. Rahan haaskaus vaan tuntuu juurikin siltä mitä se on vaikka se ei omasta pussista suoraan menisikään. Jostainhan tämänkin vaurion moninkertaiseksi paisuneet vahinkosummat tulee yhtiön saada, vaikkakin tämä johtuisi täysin heidän toiminnastaan. Tietty jos vaikka 10 palovahinkoa sattuu päivittäin joista yksi on vakava ja näistä yli 300 korjaustapahtumasta saadaan vaikka 200  menemään kuten vakuutusyhtiö haluaa ne korjata, niin toki pääsevät vähemmällä ja asiakas kantaa riskin korjausten riittävyydestä tietämättään.


Olen miettinyt, että tällä kaikella on pakko olla jokin tarkoitus, tai ainakin itselleni henkisen jaksamisen kannalta on tärkeää saada ajatella, ettei kaikki tämä taistelu, unet vievä suunnittelu ja myöhäiset raksaillat ole olleet turhaa. Jännityksellä odotan ensimmäistä yötä kun taas kotiin pääsemme. Osaakohan kukaan meistä nukkua, miltä kaikki näyttää yön hämärässä, kuuluuko omituisia ääniä, tuntuuko koti kodilta kun kaikki on uutta ja vierasta? Moni on sanonut, että teillehän kävi hyvin kun saatte nyt käytännössä uuden talon. Totta, saamme melkein täysin uudistetun talon, mutta silti jos kaikki laitetaan vaakakuppiin, niin olemme menettäneet enemmän kuin mitä voimme edes mitata. Emme voi vielä edes tietää, kuinka esim nuorimmainen lapsistamme saattaa myöhemmin oireilla kaiken tämän tapahtuneen vuoksi. Tai miten vanhimman pojan traumaa saadaan purettua, kun kävi ilmi ettei hän muista ensimmäisestä puolesta vuodesta palon jälkeen juuri mitään. Tai miltä puolisosta tuntuu, kun tulipalon arvet ovat näkyvillä hänen kehossaan joka päivä ja ikuisesti. Ei auta kuin toivoa, että elämä helpottuu tai edes tasoittuu tämän jälkeen hetkeksi, jotta ehdimme ymmärtää mitä kaikkea meille on vuodessa tapahtunut ja miksi, ja saamme sitten jatkaa eteenpäin.