Olimme
tavalliseen tapaan iltahommissa. Tytär nukkui huoneessamme omassa
sängyssään. Minulla on ollut tapana nukuttaa tytär esimerkiksi alakerran
sohvalle ja kantaa hänet sitten nukkuvana huoneeseemme, jotta puolisoni unet
eivät häiriintyisi ennen tyttären nukahtamista tuttuun ”minulla on nälkä,
minulle vielä vettä, luetaan vielä”- ralliin.
Näkymää alakerrasta ylöspäin olohuoneesta kohdasta josta tyttären kanssa palon ääniin heräsin. |
Heräsin
sohvalta yöllä jossain vaiheessa koirien halutessa ulos, näin ajattelin kun
kolme koiraa himppasi ulko-ovelle. Päästin koirat käymään pihalla, ulkona oli
pimeää ja kylmää joten odotin ovella ja huikkasin koirat sisälle takaisin
nukkumaan. Unenpöpperöisenä menin takaisin sohvalle nukkumaan, nukuimme siinä
nuorimmaisen tyttömme kanssa jalat vastakkain. En tiedä kauanko tästä kului
aikaa, sen verran että ainakin olin ehtinyt nukahtaa uudestaan, kun havahduin
kummaan meteliin. Kuulin uneni läpi huminaa, ritinää ja pauketta, ja kun avasin
silmäni näin sohvalta kuinka yläkerran kattoa pitkin vyöryi musta savuputki
elokuvahuoneemme ovien välistä. Olohuoneemme kohdalta katto on siis auki
yläkertaan asti. Hyppäsin saman tien ylös, kaappasin nuorimman lapsemme peiton
sisälle syliin ja juoksin yläkertaan. Yläkerran palosta vastakkaisessa päädyssä
oli 8-vuotiaan tyttäremme makuuhuone. Yläkerrassa huusin puolisolleni ”tule täällä palaa” ja menin
herättämään 8- vuotiaan tyttömme hänen huoneestaan. Sanoin vain, että äkkiä
ulos, tulipalo ja tyttö nousikin nopeasti sängystään. Tässä ajassa kun tulimme
ulos tyttömme huoneesta, oli savu jo niin paksua että jouduimme pakenemaan
portaisiin kyyryssä savun polttaessa. Minulla ei ollut enää mitään
mahdollisuutta päästä huoneeseemme, joka sijaitsi elokuvahuoneen takana.
Ajattelin, että puolisoni on varmasti jo pian tulossa, koska siinä metelissä ja
savussa ei varmasti nukkuisi enää. Huusin vain ”tule jo, me mennään jo
lasten kanssa!" Mietin hetken vaihtoehtoa yrittää päästä tulen läpi
huoneeseemme, mutta minulla oli kaksi tytärtä kyyryssä vieressäni ja vanhin
lapsemme nukkui vielä huoneessaan. juoksin alakertaan herättämään vanhimman
lapsemme huoneestaan, joka sijaitsi suoraan tyttäremme huoneen alla. Sain
pojankin äkkiä hereille ja ylös sängystään.
Talon pohjakuvaa. Palo alkoi kotiteatteri-huoneesta. |
Samalla kun sain lapset ulko-ovesta
ulos soitin jo hälytyskeskukseen. Kannoin lapset autotallin päässä sijaitsevaan
lämpimään varastohuoneeseen peittoihin käärittyinä ja juoksin takaisin ulos. Ei
varmaankaan tarvitse kuvailla sitä ahdingon määrää, kun tajusin ettei puolisoni
tullutkaan perässämme. Samalla häke-virkailija kysyi puhelimessa, että onko
talossa vielä joku ja sanoin, että puolisoni. Sillä hetkellä puolisoni ilmestyi
yläkerran parvekkeelle yskien ja henkeä haukkoen sanoen ettei pääse enää alas.
Hän pyysi minua siirtämään tikkaat parveketta vasten, mutta ilmoittikin sitten
minulle tulevansa sisäkautta ulos. Kun puoliso pääsi pihalle, kuului
yläkerrasta kova pamaus ikkunoiden särkyessä ja palon saadessa lisää ilmaa.
Olin edelleen puhelimessa häken kanssa ja puoliso heitteli tuulikaapista ulos
kenkiä ja takkeja ja haki keittiöstä vielä työtablettinsa. Yläkerran korkeassa
katossa ollut valaisin oli tullut rytinällä alas puolisoni viereen ja tästä
puoliso oli tajunnut, että nyt on ehkä parasta siirtyä ulos odottamaan.
Hälytyksen teosta noin 15 minuutin päästä tuli ensimmäinen paloauto pihaamme.
Tämä aika tuntui ikuisuudelta ja vasta hetken ennen paloauton saapumista
tajusin seisovani pihalla pikkupakkasessa pelkissä alushousuissani.
Sitä palosta
lähtevää ääntä ja savun kuumuutta on todella vaikeaa kuvailla sellaiselle, joka
sitä ei ole kokenut. En muista oikeastaan nähneeni tulta koko aikana, kuulin
huminaa ja räiskettä. Oranssi leimutus näkyi elokuvahuoneestamme mustan
savuseinän keskeltä kun ryntäsin yläkertaan herättämään tytärtämme. Katossa
olleet palohälyttimet soivat muutaman kerran ja sulivat sitten savun
saavuttaessa ne. Siis kirjaimellisesti sulivat irti katosta. Vaikka olin
hengittämättä ja suu ja silmät kiinni savu tuntui tunkeutuvan silti ja kuumuus
pysäytti.
Hälytyskeskus oli vastaanottanut puheluni 14.11.2014 klo 3:57 ja
parissa minuutissa talomme oli ilmiliekeissä. Sillä hetkellä sitä vain toimi
jollain vaistoilla, eikä ehtinyt ajatella tapahtuvaa. Lapsien saanti
turvaan oli ensimmäinen ajatus.
Yläkerran parveke paloyönä (Kuva Lassila&Tikanoja) |
Puolisoni
oli mennyt nukkumaan kahdeksan jälkeen illalla. Jossain vaiheessa hän kuunteli
sängyssämme unensa läpi viereisestä elokuvahuoneesta kuuluvaa ritinää. Hän oli
ajatellut unissaan, että miksi ihmeessä käynnistän keskuspölynimurin keskellä
yötä. Kun kattopaneelit olivat tulleet kolisten alas hän oli jo vähän suuttunut
ja ajatellut koirien riehuvan ja särkevän jotain lasista. Tässä vaiheessa hän
oli haistanut savun hajua ja miettinyt, että en kai minä ole niin tyhmä, että
imuroin jotain palavaa. Savun haju oli havahduttanut hänet kokonaan hereille ja
noustessaan istumaan sängyssä, hän joutui painumaan takaisin alas, koska
huoneemme oli jo niin täynnä savua. Puoliso pyöri hetken huoneessa miettien
vaihtoehtojaan. Hän käytti kyyryssä varovasti huoneemme ovea auki, mutta
vastaan lyövä liekkimeri sai hänet painamaan oven pikaisesti kiinni. Huoneemme
yksi kolmesta ikkunasta toimi hätäuloskäyntinä ja siitä olisi päässyt
siirtymään näppärästi alakerran terassin katolle ja tikapuita alas, mutta
silloin puolisoni oli hätääntynyt koska ei tiennyt, olinko saanut kaikkia
lapsia, varsinkaan yläkerrassa nukkuvaa tytärtämme, ulos. Ajatus lasten hädästä
voitti ja puoliso avasi kyyryssä huoneemme oven ja lähti konttaamaan palavan
huoneen läpi. Elokuvahuoneessa oli pariovet, joita peitti samettiset
pimennysverhot. Puoliso joutui tulemaan näiden läpi ja ovia auki töniessään sai
palovammoja käteensä. Myöhemmin katsoessamme hänen palovammojaan, näimme toiseen
käsivarteen palaneen lasikuitutapetin kuvion, kun hän oli silmät kiinni
edetessään varmistanut oikeaa suuntaa seinästä. Yläkerrassa ei tässä vaiheessa
nähnyt mitään, edes lattiarajassa koska mustaa savua oli jo niin paljon.
Puoliso konttasi yläkerran käytävää pitkin ja jossain vaiheessa ajatus siitä,
ettei hän selviä loppuun asti, oli tuntunut aika varmalta vaihtoehdolta. Hän
kuitenkin pääsi yläkerran parvekkeen ovelle asti ja tajunnan rajamailla sai
räpellettyä oven lukon auki. parvekkeelle päästessään kuuma savu tunkeutui
perässä, mutta puoliso sai vedettyä keuhkoihin raitista ilmaa. Hän oli myös
nähnyt, että tyttäremme huoneen ovi oli auki ja sänky tyhjä sekä näki
parvekkeelta minut pihalla. Muistan, kuinka hän tarkisti minulta kahteen
kertaan, että ovathan kaikki lapset turvassa. Alastulo tikapuita pitkin tuntui
hyvältä ajatukselta siihen asti, kunnes puolisoni näki pahasti palaneet kätensä
ja jalkansa ja tajusi, ettei niillä pysty kiipeämään. Siksi hän ryntäsi alas
sisäkautta. Parvekkeelle oviaukosta ryöpynnyt savu oli niin kuumaa, että se oli
sulattanut parvekkeen ulkoseinässä olleen muovisen pistorasiakotelon.
Kun
hälytysajoneuvoja alkoi saapua pihaan, kaikki tapahtui jotenkin nopeasti ja
meidät vietiin välittömästi kahteen ambulanssiin. Tajusin, että puolisoni oli
pahiten loukkaantunut, joten ajattelin huolehtivani kaikki kolme lasta kanssani
samaan autoon. Pian kuitenkin tajusin, että vanhin lapsistamme, 10-vuotias
poika ei ollutkaan enää mukanani. Sain kuulla, että hänet oli ohjattu puolisoni
kanssa samaan ambulanssiin. Olimme palopaikalla parkissa vielä hyvän aikaa,
kaikkien häkäarvot olivat koholla ja meille laitettiin happinaamarit. Minä olin
polttanut nieluni savussa.
Palopäällikkö kävi jututtamassa minua ja pyysi piirtämään talon pohjaa, jotta
he osaisivat edetä sokkona. Shokin keskellä huomasin, etten osannut hahmottaa
yläkerran kylpyhuoneemme oven paikkaa, aivot toimivat kummasti. Puolisolta
palopäällikkö oli käynyt kyselemässä vakuutuksien laajuutta, palopäällikkö
harkitsi sillä hetkellä olisiko järkevintä antaa talon palaa loppuun asti.
Jälkeenpäin kuulimme, että silloin kun palomiehet olivat päässeet yläkertaan,
oli palo ns. vetäytymisvaiheessa. Tulipalo etenee aalloittain, jolloin palossa
on välillä taantumavaiheita ennen seuraavaa leimahdusta. Tämän ansioista
palomiehet olivat päässeet ripeästi sammutustöihin ja palo oli saatu hallintaan
suht nopeasti.
Elokuvahuoneen päätyä, tästä huoneesta palo sai alkunsa. (Kuva Lassila&Tikanoja) |
Kun ambulanssit tekivät lähtöä, sanoin etten lähde ennen kuin tiedän
missä kunnossa puolisoni on, minulla on puhelin kädessä ja eläimet varmasti
turvassa. Sain kuulla, että meidät viedään kaikki sairaalan päivystykseen. Ambulanssit lähtivät kohti OYS:n päivystystä ja minä soitin äidilleni herättäen hänet sanoihin "Ollaan ambulanssissa, meidän talo paloi. Pääsettekö tulemaan?"
Hui kauhia, kyyneleet silmissä luin kirjotuksen! Tsemppiä teille jokaselle ihan älyttömästi, ja toivottavasti saatte mahdollisimman nopeasti asiat kuntoon!
VastaaPoistaNyt vasta huomasin kommenttisi! Mutta kiitoksia paljon, tsemppiä tarvitaan edelleen.
PoistaHuhhuh, teidän tilanteen on ollut paljon rajumpi kuin meillä! Meillä palo sai alkunsa keskellä päivää ja päästiin lasten kanssa helposti ulos ilman minkäänlaisia vammoja. Hui kauhistus.
VastaaPoista